Uuteen työhön! | Uuteen työhön 56-vuotiaana - ennätysvauhtia | Uuteen Työhön

Uuteen työhön 56-vuotiaana - ennätysvauhtia

12.06.2017 17:465 kuukautta sitten

Kävin keväällä sähköpostikirjeenvaihtoa 56-vuotiaan Leenan kanssa. Juttelimme muutamaan kertaan myös puhelimessa. Tarmokkaan ja päättäväisen Leenan määräaikainen työsuhde oli loppunut, ja sisuuntuneena hän oli ottamassa kaikki keinot käyttöön uuden työpaikan löytämiseksi. Yksi keinoista oli osallistuminen Viiskyt ja risat -valmennukseen.

Leenan ammattialalla on kohtuullisen hyvät työllistymisen mahdollisuudet, mutta lähempänä kuuttakymmentä vuotta ikä on yksi työllistymistä, jos ei estävä, niin ainakin hidastava tekijä. Leenan kohdalla näin ei ollut. Hän työllistyi kahdessa kuukaudessa, mikä on nopea vauhti uuden työpaikan saamiselle minkä ikäiselle tahansa.

Leenan salaisuus nopeaan työllistymiseen ei ollut niinkään omat verkostot, vaan erittäin systemaattinen ja maantieteellisestikin laaja-alainen työnhaku. Lähtökohta ei ollut helppo, koska määräaikaisen työsuhteen päätyttyä hänellä oli takanaan vielä yksi erittäin lyhyt työsuhde, jonka hän oli purkanut oma-aloitteisesti, sillä se ei vastannut sitä, mitä hänelle oli haastattelussa luvattu.

Leenan strategia:

1.    Leena haki töitä vain ja ainostaan omalta ammattialalta: hänellä on johdonmukainen työkokemus, mutta vaikeusastetta nostivat viiime vuosien pari lyhyttä työsuhdetta. Leenaa auttoi se, että hänellä on kokemusta isoista ja pienistä yrityksistä sekä julkisen sektorin organisaatiosta. Sopeutumisesta monenlaisiin yhteisöihin oli siis näyttöä. 

2.    Hän etsi oma sinisen merensä eli hän pyrki sinne, missä kilpailua on vähemmän. Koska hänen lapsensa asuivat eri puolilla Suomea ja Leena itse pääkaupunkiseudulta, hän haki töitä myös niiltä paikkakunnilta, joilla jälkikasvu asui. Hän ilmoitti hakemuksessaan, että hänellä on mahdollisuus muuttaa ja jo valmiiksi verkostoa paikkakunnalla. Monet työnantajat pelkäävät, että paikkakunnalle muuttavat käyttävät uutta työtä vain laskuvarjona eli ovat alttiita lähtemään pikaisesti takaisin vanhalle kotiseudulle heti, kun kotiseudulta löytyy työtä. Leena oli myös sosiaalisesti rohkea, joten haastatteluissa ei jäänyt epäilystä siitä, etteikö hän pystyisi solmimaan uusia tuttavuuksia.

3.    Leena käytti kahdeksan tuntia joka arkipäivä työnhakuun, sillä se oli nyt hänen työtään. Tiukasti ja organisoidusti.

4.    Viikonloput hän harrasti ja piti arki-iltaisinkin huolta omasta kunnostaan ja ystävyyssuhteistaan. Tämä oli ratkaiseva asia hänen henkiselle jaksamiselleen – epätoivon hetkiä tuli, mutta niistä hän pääsi parhaiten yli tekemällä jotakin, mistä hän nautti.

5.    Leena ymmärsi, että isot organisaatiot eivät välttämättä palkkaa enää hänen ikäistään muuta kuin korkeintaan määräaikaisuuksiin, mitä hän ei halunnut. Hänelle oli ehdottoman tärkeää löytää vakituinen työ. Kaikkiaan Leena lähetti 12 hakemusta kahden kuukauden aikana ja kävi viidessä haastattelussa. Hakemuksen ja CV:n hän muokkasi valmennuksen malllien mukaan ja opiskeli valmennusmateriaalin haastattelukysymykset. Näin olo oli haastatteluissa valmistautuneempi ja rauhallisempi, vaikka kysymykset toki vaihtelivat haastattelijan ja organisaation mukaan.

Lopulta työ löytyi omalta paikkakunnalta alalta, jossa hän oli työskennellyt aiemmin ja joka innosti häntä aidosti. Innostus ja motivaatio näkyivät ja vakuuttivat työnantajaehdokkaan, sillä päätös palkkauksesta syntyi nopeasti – nopeammin kuin Leena oli koskaan kuvitellut.

Leena sai itsenäisen työn, jonka osa-alueet hän pystyy järjestämään itselleen mieluisiksi ja jossa hän saa käyttää kaikkea vuosien saatossa oppimaansa.

Onnittelut Leenalle ja menestystä uuteen työhön!